__________________________________________________________________________________
On toukokuu (Sulamakuu, mahlakuu, kyntökuu) ja toukotöiden aika
Touko sana tulee toukotöistä. On uuden sadon aika. Tehdään kyntötyöt, äestys ja kylvö.
Toukotöiden aika sijoittuu valpurista juhannukseen ja kansanuskomuksissa on monia sääntöjä. Mutta pidetään mielessä että nämä ovat aina olleet viitteitä antavia ohjeita, ei kiveen löytyjä.
Monet nykyiset juhlapäivät noudattavat vanhoja esikristillisiä tapoja.
Kylvämisestä:
Suosituin aika kevätkylvölle on uudenkuun aika. Kuunkierron viimeinen päivä on huonoin aika tehdä mitään. Keskipäivän aikaan ei kylvetä.
Kynnöt tehdään loppukuusta, jotta rikkaruohoista päästään eroon helpommin.
Viljaa kylvetään yläkuulla, maanalaiset juurekset alakuulla. Kylvää ei saa maanantaina ettei tule maatiaisruista. Perjantaina ei saa aloittaa kyntöä eikä kylvöä tai pellosta ei saada viljaa lainkaan. Kesäkylvöt loppuvat torstai-päivään. Kuun viimeinen torstai on hedelmätön päivä jolloin ei kannata kylvää mitään.
Touonalkajaisista kylän isännät sopivat keskenään ja taloissa asetetaan ruokaa pöytään vuorollaan kylänväen kiertäessä syömässä. Syksyn ja joulun aikana leivotut kylvöleivät (esim. joululeipä) keitetään maidossa pehmeäksi ja tarjoillaan.
Vapun päivä eli valpuri 1.5
Vappuna kylmä sää tietää hallaa ja kylmää kesää. Lehmät eivät lypsä eivätkä sienet kasva. Ja jos näkee hyttysiä ennen vappua, tulee kesästä kylmä.
Vappuna ei kylvetä koska touko ei menesty.
Kevät-Risti (ristinpäivä) 3.5
Kylvön aloituspäivä.
Kevätmiikkula 9.5
Karjalassa kevätmiikkulan sanotaan aloittavan heinän kasvun sekä “tuovan vihannan vihkon”.
Erkin päivä 18.5
“Erkki ilman lämmittää.”
Aurinkoinen sää Erkkinä tietää kuitenkin pilvistä kesää, joten päivälle kannattaa toivoa vesisadetta. Sade puolestaan on hyvä merkki runsaasta viljavuodesta.
Erkkinä viljan tuuleentumisaika lasketaan luonnonmerkeistä. Jos näet silloin sammakonpoikia, ruis tuleentuu Jaakon päivään mennessä.
Urpon päivä 25.5
Kesän ensimmäiset uudet vastat otetaan käyttöön.
Urpo myös sulkee maamiehen kouran ja päättää näin kevään kylvökauden.
Helkajuhla
Helajuhla, helatorstai, 40 päivää pääsiäisestä
Juhlat siirtyvät kyliltä pelloille ja metsiin. Helajuhlaa vietetään varmistamaan peltojen ja vainioiden hedelmällisyys ja runsas sato.
Joillain paikkakunnilla sytytetään helavalkeita helatorstain aattona joiden ympärillä lauletaan, soitetaan ja tanssitaan.
Ukonvakat
kevätkesän kylvöjen aikaan tai kuivuuden uhatessa
Pidot pidetään Ukolle, joka suo sateen ja turvaa sadon.
Vakkaolut valmistetaan maltaista jotka sade on kastellut ja pyhitetään loitsuilla. Maljaa ei juoda Ukon kunniaksi vaan yhdistämään ihmiset.
__________________________________________________
___________________________________________
___________________________
_____________________________
_______________
------
VADELMA (lat. Rubus idaeus)
vattu, vaarain
Piikikäs puolipensas, joka kasvaa mm. kivikkoisilla mäillä ja hakkuualueilla. Lehdet ovat alapuolelta vaaleat.
Vadelman marjoista tehdään mm. mehua, hilloa, viinejä, makeisia ja viinietikkaa. Kuivatuista lehdistä saadaan teetä ja tuoreita nuppuja voi laittaa salaattiin.
Vadelma symboloi kauneutta ja naiseutta.
Latinankielinen nimi tulee tarinasta jonka mukaan olympoksen jumalat löysivät marjan Ida-vuorelta.
Ihmiset ovat syöneet vatukoita jo esihistoriallisella ajalla.
Suomessa vadelmasiirappi oli aikoinaan apteekkitavaraa. Vadelmalla on hoidettu monia sairauksia peräpukamista kuumeeseen.
KELTAMO (lat. Chelidonium majus)
pääskyjen kukka
Keltamo on myrkkykasvi joka kasvaa teiden ja asumusten vieressä. Sillä on pyörylät lehdet ja kirkkaan keltaiset kukat.
Sen uskotaan saapuneen Suomeen keskiajalla munkkien matkassa. Vanhimmat tiedot Suomessa ovat vuodelta 1556.
Latinankielinen nimi viittaa tarinaan jossa pääskyt hoitivat sokeita poikasiaan puristamalla maitiaisnestettä silmiin.
Keltamon parantavista ominaisuuksista on kuitenkin tietoja jo vuosituhansien takaa. Sitä on käytetty mm. keuhkotauteihin ja syövän hoitamiseen.
Vakavimmillaan kukka voi aiheuttaa hengityksen lamautumisen.
Muurahaiset suosivat Keltamon hedelmien ravintopitoista osaa.
____________________________
VUOHENPUTKI (lat. Aegopodium podagraria)
Vuohenputki oli alunperin eurooppalainen rantalehtojen kasvi. Lehdet ovat kolmilehdykkäisiä.
Sitä on perinteisesti käytetty kihtilääkkeenä. Munkit viljelivät sitä keskiajalla luostarien puutarhoissa. Roomalaiset sotilaat käyttivät sitä ravintona pitkillä marsseilla.
Suomessa viljelyä on harjoitettu vielä 1900-luvulla.
Nuoria lehtiä voi käyttää mm. keittoihin, ohukaisiin ja yrttileipiin.
Vuohenputken juuria on käytetty lemmenrohtona sitomalla niistä esim. amuletteja. Uskotaan että säikähdyksestä paranee jos nukkuu vuohenputken lehtiä tyynyn alla tai jos kuiskaa toivomuksen valkeille kukille, se toteutuu kun kukat lakastuvat.
Vuohenputken voi helposti sekoittaa myrkyllisiin kasveihin kuten myrkkykatkoon.
NURMITÄDYKE (lat. Veronica chamaedrys)
pieni sinikukkainen ja ikivanha juhannuskukka. Se kasvaa mm. niityillä ja valoisissa metsissä.
Se on ollut tärkeä teekasvi ennen varsinaisen teen tuloa Kiinasta, johon viittaa myös ruotsinkielinen nimi teveronika.
Latinankielinen nimi perustuu legendaan jonka mukaan Jeesuksen kantaessa ristiä, tämän kasvoilta pyyhki hikeä Veronica-niminen nainen. Toisaalta latinan kielen sanat ovat
vera = tosi ja icon = kuva eli “oikea kuva”.
_____________________
POIMULEHTI (lat. alchemilla spp.)
Kasvin lehdet muistuttavat vekkihametta ja sen keskellä on usein kastepisara, joka ei itse asiassa ole kastetta vaan kasvin erittämää karvasta liuosta.
Keskiajalla alkemistit uskoivat nesteen voivan muuttaa rautaa kullaksi. Näistä alkemistien kokeiluista on muistona kasvin latinankielinen sukunimi Alchemilla.
Renesanssiajoilta sanotaan että poimulehti nuorentaa ikääntyneenkin naisen ja sitä onkin pidetty nuorentavana.
Poimulehdistä käytetään lehtiä yrttijuomiin ja tuoreena ruokiin.
Sitä on käytetty supistamaan limakalvoja ja ennaltaehkäisemään tulehduksia.
__________________
PIHARATAMO (lat. Plantago Major)
rautalehti, haavanlehti, kasakanruoho, nukenlehti, raaniheinä…
Piharatamo kasvaa mm. poluilla, pihoilla ja rannoilla.
Se on ikivanha rohtoyrtti ja salaattikasvi. Sitä on käytetty jo muinaisen Rooman ajoista hiertymien ja tulehtuneiden haavojen hoitoon. Myös viikingit käyttivät sitä nopeuttaakseen haavojensa paranemista. Ratamonsiemenistä on tehty kampausnestettä.
Tarun mukaan rautalehti oli neito joka vannoi uskollisuutta ritarille tämän lähtiessä sotaan. Sotilas ei koskaan palannut ja Venus muutti yhä odottavan neidon rautalehdeksi
Keskiaikaisista resepteistä löytyy paljon ohjeita salaatteihin ja keittoihin sekä patoihin.
____________
VALKOAPILA (Trifolium repens)
Valkoinen tiheän pallomainen kukka. Muinaistulokas, yleinen puistojen ja nurmikoiden ruoho. Erinomainen rehu lampaille ja hevosille.
Joskus apilalla saattaakin olla neljä lehteä kolmen lehden sijaan ja niiden on uskottu tuottavan onnea. Valkoapila on myös toiminut amulettina noituutta ja pahoja henkiä vastaan.
Pulavuosina sitä sekoitettiin leipätaikinaan.
Kukkia voi käyttää yrttijuomiin ja lehtiä mm. salaattiin. Liiallinen käyttö voi aiheuttaa ripulia eikä sitä suositella mm. leikkauspotilaille ja raskaana oleville. Käytetty rohtona vatsakatarriin ja peräpukamiin.
Yksi parhaimpia hunajakasvejamme.
NIITTYLEINIKKI (lat. Ranunculua acris)
harakankukka, keltakukka, luuvalokukka, tulikukkanen...
Kirkkaan keltainen, viisi terälehteä. Varsi on pysty, monihaarainen ja karvainen. Alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat merenrantaniittyjen yläosat ja multavat jokivarsiniityt. Alalajeja on runsaasti.
Myrkyllinen.
Tuoretta niittyleinikkiä on kuitenkin käytetty murskattuna mm. lihas- ja nivelsärkyihin.
Kerjäläisten kerrotaan käyttäneen sitä muuttamaan ulkonäkönsä sairaaksi koska rakkulainen iho herätti sääliä ja tehosti näin rahankeruuta.
AHOMANSIKKA (lat. Fragaria vesca)
metsämansikka
Valkea kukka ja kolmilehdykkäiset lehdet.
Kasvupaikka mm. ahot ja laitumet.
Mansikanlehtiteetä on käytetty ripulin hoitoon.
Ahomansikan sanotaan tehoavan mm. kihtiin ja munuaisvaivoihin.
Parasta tuoreena.
Muinoin ahomansikoita uhrattiin metsänhengille.
____
NOKKONEN (lat. Urtica dioica)
viholainen, nokilainen…
Kasvaa mm. pientareilla ja joutomailla.
Sillä on sahalaitaiset poltinkarvojen peittämät lehdet.
Nokkonen on monikäyttöinen kasvi jota on käytetty rohtoina, teenä ja sen kuiduista on tehty verkkoja jo kivikaudella, myöhemmin myös vaatteita.
Puutarhaan kuului ennen yrttimaan lisäksi nokkosviljelmä.
Nokkosmehulla hoidettiin mm. keripukkia. Pääasiallinen rohdoskäyttö nykyisin on virtsanerityksen lisääminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti